Linux traumatisoi minut klo 02:07

Mä halusin vaan tehdä oman käyttöjärjestelmän.

Ihan chillisti. Debian-pohjainen. Vähän Waylandia. Ei mitään ihmeellistä.

Kaksi tuntia myöhemmin googlaan:

"mikä vitun getty"

Ensimmäinen reaktio:

Onko tämä joku stock image -palvelu? Miksi mun kernel käynnistää Getty Imagesin?

Ei.

Se on 1970-luvulta peräisin oleva ohjelma nimeltä "get tty".

Koska miksi nimetä asiat järkevästi kun voi nimetä ne arkeologisesti.

Sitten opin, että:

  • /bin/sh ei ole sh
  • Se on dash
  • Joka ei ole bash
  • Joka ei ole zsh
  • Joka ei ole fish
  • Ja silti kaikki on jotenkin “standardia”

Mikä vitun POSIX?

Onko se joku laki? On.

Kirjaimellisesti. 80-luvun sääntökirja siitä miten Unix saa käyttäytyä.

Klo 01:34 tajusin että:

  • Terminal ei ole shell.
  • Shell ei ole kernel.
  • TTY ei ole terminal.
  • Login shell ei ole sama kuin interactive shell.
  • Ctrl+Alt+F3 teleporttaa mut ajassa taaksepäin vuoteen 1998.

Miksi Linuxissa on useita virtuaalisia konsoleita?

Koska joskus joku halusi kirjoituskoneella kirjautua sisään pääkoneeseen.

Sitten tuli tämä:

"systemd käynnistää getty@tty1.service"

Anteeksi mitä.

Kuulostaa siltä että joku kutsuu demonin nimeltä tty1.

Ja tavallaan kutsuukin.

Linux ei ole vaikea.

Se on kerroksittain kasattu 40 vuoden historiaa,

Ja sä kompastut jokaiseen nimeen joka kuulostaa loitsulta.

  • POSIX
  • getty
  • dash
  • tty
  • shebang

Shebang kuulostaa siltä että joku räjäyttää shellin.

kuivatin itämeren tätä kuvaa varten btw

Loppuyhteenveto klo 02:07:

Minä:

“Teen vaan pienen Debian-pohjaisen OS:n.”

Linux:

“Selvä. Tässä 80-luvun standardit, 70-luvun nimet ja kuusi eri tapaa käynnistää sama shell.”

En ole varma olenko valaistunut vai vain lievästi traumatisoitunut.

Mutta ainakin se boottaa.

Jos huomenna en vastaa viesteihin, olen todennäköisesti jumissa tty3:ssa, eikä kukaan muistanut missä VT:ssä elämä oikeasti pyörii.

Jos löydätte mut, painakaa Ctrl+Alt+F1.